Jalkapalloa por favor!!

Piiiiiitkä odotus on päättymäisillään: Jalkapallon maailmanmestaruuskisat alkaa HUOMENNA. Tullessani tänään bussilla töistä kotiin keskityin katselemaan uskomattomia kisavirityksia katumaisemassa. JOKA IKISESSÄ putiikissa/puodissa/kaupassa/baarissa/ravintolassa/virastossa liehuu kymmenet pienet Brasilian liput, katoista roikkuu keltavihreää serpentiiniä, kokonaisia katuja on katoitettu viherkeltaisilla nauhoilla ja joka kolmannella kadunmiehellä on päällä jotain keltavihreää. Taksien, ambulanssien, bussien, poliisiautojen(!!) ja yksityisautojen ikkunoihin on viritelty pikkulippuja ja Ipanemalla jopa vihreisiin kaktuksiin on maalattu keltaiset raidat. Entäpä miltä kuulostaa Copacabanan rannalle pystytetty 120M2 kokoinen valkokangas pelien seuraamiseen? 20 000 päätä sinne kuulemma mahtuu seuraamaan nahkakuulan lentoratoja. Jopa työpaikoilla kisat otetaan motivoinnin kannalta: omalla työmaalla jaettiin jokaiselle hawaianakset työpaikan logolla ja brasilian väreillä ja kannustettiin omassa työssä urheilulliseen asenteeseen: kilpailyhenkeen, kestävyyteen, sitkeyteen ja voitontahtoon. Firman ylin johtaja antoi kaikille luvan saapua pelipäivinä työpaikalle brasilian pelipaidassa/väreissä, ja needless to say: pelien aikana ei tarvitse tehdä töitä vaan ne voi mennä katsomaan minne haluaa. Kello 15:30 alkavan pelin päivänä henkilökunta vapautetaan työpaikalta tuntia aikaisemmin.(Julkisten alan työntekijöillä pelipäivät on vapaapäiviä, ja koulut on kiinni.) Ei tätä maata voi olla rakastamatta!!

Ja mitäpä muutakaan sitä voi muutakuin hypätä kansan sekaan ja ostaa vihreää ja keltaista kynsilakkaa, vielä yhden pelipaidan (yksi jo löytyy kaapista mutta eihän se mihinkään riitä) ja kruunata kokonaisuus hilpeällä hatulla?
PIeneksi ongelmaksi on koitunut paikan valinta pelien seuraamiseen. Joka ikinen sosiaalisia iltailoja tarjoava kuppila on kehittanyt erityisen peliohjelman. Tarjolla on "jalkapalloa ja feijoadaa", "jalkapalloa ja sambaa", "Jalkapalloa ja Copacabanan aallot", "Jalkapalloa ja forroa", "Jalkapalloa ja rockbändin keikka" ja ties miten monen monta muuta houkuttelevaa tarjousta. Eli kysymys kuuluukin, mitä haluan tehdä pelin jälkeen: syödä, tanssia, juoda, uida meressä, vai kuunnella livemusaa? Ja kenen kanssa? Kukaanhan ei katsele peliä yksin kotona kalsareissa vaan perusajatuksena on "the more the merrier", joten täytyy tehdä kylmä seuranvalinta työkavereiden ja eri kaveriporukoiden kesken.
Ja kaiken oletusarvona on tietenkin että Brasilia voittaa jokaisen pelinsä, tottakai.
Jopa minä(!!) ohjelmoin suomimatkani juuri finaalia seuraavalle päivälle sillä kivenkovalla oletuksella, että Brasilia on finaalissa ja minä juhlin maailmanmestaruutta tuhansien muiden kanssa vaikkapa Copacabanan rannalla. Siihen on uskottava koko sielulla, minkäs muun takia sitä valmistautuu hyppimään tuntitolkulla, terveyttä uhaten, tuhansien muiden seassa, kynnet viherkeltaisina, hassu hattu päässä ja päällä kirkuvan keltaista ja vihreää?? Carnaval is here again!!

Klikatkaa vielä alla olevaa linkkiä uskoaksenne kaiken mitä kuvailin Rio de Janeiron valmistautumisesta kisoihin:

http://globoesporte.globo.com/futebol/copa-do-mundo/fotos/2010/06/fotos-cariocas-enfeitam-ruas-para-copa-do-mundo.html