Nappasin taksin kadulta mennäkseni hoitelemaan viisumiasioita. Taksikuskin uteliaisuus (niinkuin niiiiiiiiin monen muunkin ventovieraan missä vaan milloin vaan) ei antanut periksi, ja hänen oli ihan pakko kysyä mistä olen kotoisin. "Suomesta?? Sinä hullu nainen, olet jättänyt ensimmäisen maailman ja tullut tänne kolmanteen asumaan!! Oletko ihan kahjo?? " Eikä muuten ole ensimmäinen kerta kun kuulen tuon. Oulussa asuva kolumbialainen ystäväni on sanonut, että siellä päin hänenkin valintojaan ihmetellään ääneen "Miksi ihmeessä sinä tulit tänne autioon, yksinäiseen ja kylmään maahan sieltä trooppisesta paratiisista?".
On se niin kumma kun ruoho on muka niin vihreää aidan toisella puolella. Tosin tämä on ymmärrettävästi myös sosiaaliluokkakysymys. Yksissa juhlissa eräs asianajana oli vakuuttunut siitä, että vanhempieni pitäisi ehdottomasti muuttaa tänne. Rioa parempaa paikkaa kun ei maailmasta löydy.
Huomasin silloin, että on niin paljon kivempaa kuulla ihmisten kehuvan omaa kotipaikkaansa. Ja sen sijaan että leimauduin hulluksi, sain mukavan tovin verran kehua Rioa yhdessä asianajan kanssa. Joka ikisessä maailman risteyksessä asuu ihmisiä, jotka pitävät kotipaikkaansa maailman parhaana. Tekisi ihan mieli julistaa oman kotipaikan kehumiskampanja!
Tottakai otan sen imarteluna, että Suomesta luopumista pidetään hulluuden merkkinä, mutta kolmannessa maailmassa on meille ensimmäisen edustajille niin mahottomasti opittavaa. Tekisi niin hyvää taksikuskeillekin huomata se.
