Tulin juuri takaisin lahibaarista, jossa kaytiin katsomassa Botafogo-Flamengo peli ja sydanhan siina meinaa repeytya ulos rinnasta, kun oikein alkaa kannustamaan. Jos kavisin psykologilla, han varmasti kehottaisi minua luopumaan penkkiurheilusta, silla niin tiheat sydamenlyonnit ei taatusti tee hyvaa yli 3-kymppisen sydänpussille ja kaiken lisaksi koen yliannostettua ärsytyksen ja tuskan sekaista oloa, kun oma joukkue häviää tärkeän ottelun. Sen lisäksi laulua harrastavana ihmisenä rääkkään ääntäni pelien aikana niin, että mieleen muistuu väkisinkin nuoruudenaikainen viulunsoitonopettaja, joka piti syvälle mieleen painuvia saarnoja kun jouduin peruuttamaan soittotunnin liikuntatunnilla saamani sormivamman takia. Mutta minkas sille voi, etta elamanfilosofianani on etta asioille eläydytaan ja antaudutaan koko aortalla. Mutta toisaalta, nyt kun Flamengon 48. minuutilla tekemästä tasoitusmaalista on kulunut jo yli 50 minuuttia, alkaa hengitys onneksi taas tasaantua ja mieli tayttya ihan muista jutuista. HUH!
Tosin, ensi kuussa käydään ratkaisuottelut osavaltion mestaruudesta, eli edessä on monta lisälyöntejä sisältävää sunnuntaita. Vamos Fogão!!!
