perjantai 1. toukokuuta 2009

Toukokuun ensimmäisen päivän paatos.

Sikaflunssa pistää taas miettimään, miten kummallisessa maailmassa sitä saakaan asua. Olenko jotenkin outo, kun en vaan millään ymmärrä, miksi tässä pitäisi alkaa hötkyilemaan muutaman sadan sairastuneen takia? Vietin eilistä vappua (jota täällä ei muuten tunneta) erään ystäväni äidin kaveriporukan kanssa. Yhden varakkaan porukassa olleen rouvashenkilö sikaflunssa oli saanut aivan varpailleen. Hän oli jo palkannut itselleen henkilökohtaisen virusasiantuntijan, jonka kuuluu raportoida hänelle päivittäin, missä virus kulkee ja hyvässä lykyssä kenties ilmoittaa riittävän ajoissa, milloin moinen koputtaa omaan kotioveen. Hohhoijaaa. (On sinänsä hyvä että rikkaat laittavat rahaa kiertämään ostellen mitä hölmöimpiä palveluita ja tukien maan taloutta!)

Rupesin miettimään tätä sikaflunssaa hieman toiselta kantilta, minä kun rakastan provosointia. Kävin katsomassa tuolta sivulta: http://www.avert.org/worldstats.htm missä mennään erään toisen leviävän taudin kanssa, josta ei juurikaan hermoilla uutislehtien sivuilla. 25 miljoonaa ihmistä on kuollut aids:iin sitten vuoden 1981. Tuoreimmat tilastotiedot ovat vuodelta 2007 jolloin vahvistettiin ainakin 2,5 miljoonaa uutta tartuntaa. Kehitysmaissa 9.7 miljoonan ihmisen elämä on aids-lääkkeiden varassa ja näistä vain 2.99 miljoonalla on mahdollisuus hankkia niitä. Näitä lukuja miettiessä en oikein jaksa innostua edes lukemaan uutisia influenssa A:n "voitokkaasta" maailmankiertueesta. Joskus tekee mieli huokailla maailman tekopyhyyden edessä. Länsimaiden niistely ja kurkkukipu kun tuntuu olevan niin paljon vakavampi asia kuin kehitysmaiden miljoonien ihmisten sairastuminen tai kuoleminen aids:iin. Puhumattakaan siitä, miten paljon länsimaiden piikkiin menee kehitysmaiden kehittymättömyys. Ai ai, 1. toukokuuta on hyvä päivä maailman torumiselle. Eihän maailmaa pelastettua saa, eikä se varmaan ole tarkoituskaan. Monet kun luulevat telluksen olevan kertakäyttötuote.

Sikamaisesta epidemiasta yritetään luoda länsimaiden rakastamaa draamaa, jossa - mikä parasta - he saavat itse olla pääosissa! Kehitysmaiden kuolemiset kun ei suurelle yleisölle myy, oli tauti melkeimpä mikä tahansa.