Karnevaalit tulee, oletko valmis?

Olen saanut palautetta että tämä bloki olisi jotenkin jäänyt jumiin.....ei toki!! Jumissa on korkeintaan sen kirjoittaja!
Mutta olen keksinyt hyvän tekosyyn: sää. Säätähän voi missä tahansa elämäntilanteessa syyttää yhdestä jos toisesta inhoisuudesta. Siis täällähän on kuuma kuin Syyriassa!! Tai Sumatralla! Tai Saharassa! Voi härregyyd. Yritän kovasti viilentää olotilaa ajattelemalla Suomen ennätyshankia, mutta aika hankalalta tuntuu kun hikipisara on tippumaisillaan nenänpäältä ja uutta tuppaa selkää pitkin. Mutta valita en. Sen lopetin sinä hetkenä vuonna 2004 joulukuussa kun astuin lentokoneeseen ja heitin hyvästit Suomen talvelle omassa kalenterissani. Tällaiselle ikuiselle talvenvihaajalle tällaisen helteen luulisi tekevän hyvää. Ja tekeehän se!
Tosin minkäköhän takia ulkomaillla asuva suomalainen tuntee aina pienen piston lihassaan kehuessaan valitsemansa uuden kotimaan lämpötiloja? Niin usein tekisi mieli huutaa koko maailmalle, miten ihana viikonloppu taas oli merenaaltojen, auringonsäteiden ja sinisen taivaan hyväillessä sielua ja syvältä, mutta sitten tulee mieleen se kaukainen hengenheimo, joka kiukuttelee harmaan taivaan alla ja puskee aina siihen samaan kylmään vastatuuleen. Ja sitten mietin, että onkohan sittenkään oikein iloita jostain mitä toisella ei ole?
Pitäisikö tässä vedota siihen yhteen hölmöimmistä kuulemista sananlaskuistani: "kell onni on se onnen kätkeköön"...vai miten se meni... Voisiko joku viisas suomalainen selittää, mikä järki siinä onnen kätkemisessä on, kun en vielä tähän ikään mennessä ole sitä keksinyt? Minulle kun on tullut mieleen niinkin vastavirtaan uiva ajatus, kuin että sitä onnea voisi jopa yrittää jakaa ympärilleen.

Onnen jakamisesta on hyvä aasinsilta karnevaaleihin, jotka laskeutuu Rioon tasan viikon päästä!!! Tosin katukulkueilla on lämmitelty lihaksia jo kuukauden ajan, mutta paras anti on edessä viikon päästä, kun isoin tamburiini alkaa rummuttamaan! Fantasia-asuja ommellaan parhaillaan, pari joutuu ostamaan ja muihin improvisoidaan. Ja tänä vuonna olen omistautunut asialle niinkin antaumuksella, että olen vihdoinkin opetellut kuuluisimpien karnevaalimarssien sanat. Mitäs sanotte tästä:

Sä luulet että cachaça on vettä
Ei cachaça vettä ole
Cachaça tulee tislauslaitteesta
ja vesi tulee lähteestä

Multa voi puuttua kaikki elämässä
Riisi, papu ja leipä
Multa voi puuttua voita
Muun puuttuminen ei tunnu missään
Multa voi puuttua rakkautta
Ha, ha, ha, ha!
Se on jopa huvittavaa
Mutta mä en halua että multa puuttuu
pahuksen cachaça

Ja näin uudella asuinalueella elellessä myös tämän korttelin omat katukulkueisiin on otettava tuntumaa. Edellinen asuinpaikkahan sijaitsi Jeesuspatsaan kainalossa (kirjaimellisesti), joten sikäläisen kulkueen nimi oli "Kristuksen kainalo". No, parin korttelin päässä on valtion yliopiston Psykiatrian Instituutti, ja sen työntekijät, proffat ja opettajat järjestävät jo kuudetta kertaa suositun kulkueen jonka nimi on: " Sekoamassa, sekoilee, seonnut". Ja kulkueen tämänvuotinen tunnuslaulu on: " On helppoa olla hullu, vaikeaa on olla minä!" Kuka vielä sanoo, ettei karnevaaleilla olisi syvempikin sisältö annettavanaan!

Kirjaampa vielä lopuksi ylös muutamia muita hauskoja katukulkueiden nimiä:

"Älä liiku koska se haisee"
"Rakas, tuu jo takaisin"
"Töki niin hän hyppää"
"Juokse perään"
"Anteeksi että juon"
"Imee mutta ei kuolaa"
"Minä olen minä, mutta krokotiili on veden eläin"
"Keskittyy, mutta ei lähde"
"kaksi sinne, kaksi tänne"
"Samba on lääke"
"jos annat mulle, mä syön"
"Miksi palata"
"Vaahtosuu"
"Päästän irti kirveestä mutta en lasista"

Tämäpä tällä kertaa!! Kivoja karnevaaleja kaikille, joiden maassa niitä vietetään näin helmikuussa!!