Kuten aina Blocon parissa Rion uskomattomat, puoli tuntia kestävät ilotulitukset tuli tänä(kin!) vuonna missattua. Vuoden vaihtuessa nämä paikalliset ovat niin kovin lähimmäisrakasta kansaa ja Copacabanan ilma täyttyy pitkistä haleista ja poskisuukoista. So nice!!
Tämän vuotinen kulkue oli sen verran täynnä loistavaa energiaa, että sen voimin jaksoin heilua aamukahdeksaan saakka nähdäkseni tämän vuosikymmenen ensimmäiset auringonsäteet Ipaneman rannalla. Kaikkia oranssin, punaisen ja keltaisen sävyjä liekehtivä taivas innosti tekemään ainokaisen uudenvuoden päätöksen: lupaan vähintään kerran kuussa kivuta ylös sängystä katsomaan auringonnousun merenrannalle. Niin kaunis luonnon tarjoama ilmainen ilotulitus pitää ehdottomasti nähdä useammin, ja muistaa samalla olla kiitollinen jokaisesta päivästä, jonka aurinko tuo tullessaan.
Vaikuttaa siltä että tästä vuodesta on tulossa ainutlaatuisen kaunis ja upea: tiedossa on jovalmiiksirakkauteenhukkuvia vauvoja (ei tosin omia), vieraita Suomesta, kesäloma Suomessa, uuden kodin kujeita, uusia ystäviä ja toivottavasti paljon ihania jälleennäkemisia ihmisten kanssa, joita kuljetan aina sydämessäni kaikkialle minne menenkin.
2 kommenttia:
Uusi vuosi ei kyllä ole MITÄÄN missään muualla kuin siellä <3 Mutta joskus taas ja sitä odotellessa :D
Nyt on ehkä myös aika muistuttaa, että on jo HELMIKUU ja innokkaat lukijat kaipaavat lisää tarinoita auringosta!!!
Lähetä kommentti