Muistan kuinka ennen häitä (loistava) pappimme pyysi meitä kirjoittamaan elämästämme hänelle. Tuleva mieheni kirjoitti, kuinka meidän kulttuureitamme yhdistää ainakin yksi asia: ehdottomuus. "Luulen, että suomalaiset ovat ehdottomia joustamattomuudessaan ja brasilialaiset joustavuudessaan.( "Creo que el brasileño es rigurosamente flexible y el finlandés rigurosamente inflexible.") Onkohan näin? Ainakin jos suomalaisia ja brasilialaisia on verrattava keskenään, niin allekirjoitan väitteen. Mitä on sitten se ehdoton joustavuus? No sehän on tietenkin sitä, että kaikki (ja siis tässä tarkoitan siis melkein ihan kaikkea) on neuvoteltavissa. Totuudesta parkkisakkoihin ja kaikki niiden väliltä.
Perusehdottomana suomalaisena - joka siis olin ENNEN - olen ollut melkoisessa elämänkoulussa Brasiliassa. Asiat eivät vain ole niin tai näin, vaan ne ovat niin, näin tai noin -ihan riippuen tilanteesta. Brasilialaiset ovat niin juurtuneita hetkessä elämiseen, että heiltä on aivan turha odottaa sitoutumista menneisyyden tapahtumiin tai tulevaisuuden suunnitelmiin. Ja mikäpä siinä, olen tajunnut mikä valtava vapaus ja stressittömyys liittyy siihen, että saa keskittyä elämään hetkessä ja heivata hiiteen huolet tulevaisuudesta ja menneisyyden murheet.
Mutta kyllä täällä tulevaisuudestakin välitetään. Se toimii mainiona hetken piristäjänä. Tulevaisuutta nimittäin käytetään hyväksi kaiken kivan, iloisen ja mukavan suunnitteluun. Ja hahaa, tässä kohtaa suomalainen painaa taas totuusnappulaa, kirjoittaa kalenterin täyteen ja jää innolla odottamaan. Mutta brasilialainen ei. (Tuskin edes omistaa kunnon kalenteria). Brasilialainen keskittyi vain nauttimaan täysillä siitä ajatuksesta, mitä tulevaisuudessa VOISI tapahtua. Sitä, tapahtuuko asiat vai ei, ei juurikaan kannata miettiä kun eihän elämästä koskaan tiedä. Kyllä asiat aina lutviutuu.
Viisas mieheni sanoi aikoinaan, että mikäli suunnitelmissani on pysyä täysjärkisenä Brasiliassa, täkäläinen todellisuus on nähtävä pastellinsävyissä. Mikäli tätä yhteiskuntaa katselee suomalaisen totuuteen tottunein silmin, eteen aukeaa aika karua todellisuutta: räikeätä väkivaltaa, köyhyyttä, kurjuutta, lainvastaisuutta, epätasa-arvoa, rotusyrjintää, luonnon saastumista eli ilmiöitä, joita ei hyvin mielellään mieti jokaikisellä aamiaisella tai aina ennen nukkumaanmenoa. Pieni jousto totuuden suhteen tekee sydämelle hyvää, sillä Brasiliaa ei vaan saa parannettua yhdessä yössä, vaikka kuinka haluaisi. Pastelliliidut ovat siis pelastaneet yöuneni ja aamiaiseni.
Brasilialainen jousto näkyy ennenkaikkea arkipäivän neuvotteluissa, joissa voi saada ylipuhuttua itsensä pulasta kuin pulasta. Minä kutsuisin sitä systeemiksi, joka palvelee nimenomaan käyttäjiään. Elämässä tulee usein tilanteita, joissa on joustettava, joissa inhimillinen tekijä on otettava huomioon ja siinä brasilialaiset ovat ehdotonta eliittiä. Olen oppinut arvostamaan suuresti tätä käyttäjäystävällistä neuvottelukulttuuria, sillä se tekee elämästä niin paljon stressittömämpää ja vähentää turhia huolia. Tiukan paikan tullen ei tarvitse kuin laittaa naama asentoon, jossa kyynel on melkein tippumaisillaan, huokailla raskaasti, osoittaa katumusta mutta myös päättäväisyyttä siitä, että inhimillinen tekijä huomioonottaen minä olen oikeassa. Ja naps, asiat lutviutuvat! Mikä mahtava tunne onkaan, kun minua on ymmärretty ja minun vuokseni joustetaan! Vastaavasti eteen tulee myös tilanteita, jolloin minä olen velvoitettu joustamaan ja ymmärtämään. Ja mikä parasta, neuvottelukulttuuri lisää ihmisten välistä kanssakäyntiä, yhteisöllisyyttä, kehittää arviointikykyä ja pakottaa miettimään asioita muidenkin näkökulmasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti