Eksyin tanaan taas uteliaisuuttani lukemaan sanomalehden rikospalstaa. Taman maan suurimmista lehdistahan loytyy kotimaan osastoa, ulkomaanosastoa ja sitten on se kaikkein uteliaimmille tarkoitettu rikollisuusosasto. Usein pyrin olemaan lukematta sita, silla uskon, etta joistakin asioista on parempi olla onnellisen tietamaton. Poissa silmista poissa sydamesta, niinhan se menee. Toimii varsinkin taalla Riossa, jossa rikollisuus on lasna, mutta omat kohtaamiset sen kanssa saa valtettya tiedolla, kokemuksella ja kunnon pelisilmalla.
Shokeeraavin uutinen liittyi eraan pariskunnan kohtaaloon, joka valottaa hieman Brasilian yhteiskunnan sisaista kontrollia. Heidan hieno autonsa kaapattiin, ja rosvot ajoivat pariskunta panttivankina eraalle hulppealle merenrantatielle. Autonomistajat viskattiin jyrkanteen yli hupsheijaa ja kaappaajat veivat auton ja mukana olleet arvotavarat. Tarinalla oli sinansa onnellinen loppu, silla vaimo sai tarrattua palmunlehdesta, kiskottua itsensa ylos ja halyytti apua toisella oksalla roikkuneen miehensa pelastamiseksi. Kummatkin selvisivat ruhjeilla ja pelastyksella.
Jo seuraavana paivana poliisit suunnittelivat iskua eraaseen favelaan (isku tarkoittaa yleensa paikallista karhuryhmaa, kenties yhta panssaroitua autoa ja muutamaa harhaluoteihin kuoleva siviilia), jossa kaappaajien epailtiin lymyilevan. Ennen kuin koko operaatiota oli edes aloitettu, kyseisen favelan sisainen jarjestys ehti ensi: huumepomot napsauttivat sormiaan ja loysivat ne nelja kaappaajaa, antoivat pari kunnon selkasaunaa, ja asettivat kauniisti riviin odottamaan poliisin tuloa favelan uloskaynnin luo. Uhrit tunnistivat kaappaajat, isku peruutettiin, harhaluodeilta valtyttiin ja rikolliset saatiin kiinni. Jalleen onnellinen loppu?
Valitettavaa tilanteessa on tietysti se, etta jalleen kerran huumepomot osoittivat valta-asemansa favelan ulkopuolella, vahvistaen samalla sikalaisten asukkaiden kasitysta siita, kuka heista viime kadessa pitaa huolta.
Lopuksi taytyy todeta, etta Brasilia on taynna tuhansia faveloita ja jokaisesta loytyy oma valtaa pitava huumekartelli. Joku voisi sanoa, etta tama yhteiskunta on kaaoksessa. Toinen taas nakee, miten yhteiskunnan ulkopuolelle ajetut miljoonat ihmiset vailla kansalaisoikeuksia rakentavat oman sisaisen kontrollin ja jarjestyksen, jossa omista pidetaan huolta ja elama jatkuu.
Niimpa, meidan maailma ja niiden maailma. Puhumattakaan siita, etta taalta meidan maailmasta ne huumeiden kayttajat loytyy.
2 kommenttia:
Niin, 'kurista ja järjestyksestä' vai 'Kuristajajärjestyksestä'. Tämän harvinaisen eläinrodun toinen ilmentymä lienee 'Kukistajamehiläinen'. Huumepomojen ylläpitämää kaaoksen hallintaa voisi ehkä kutsua kuristajajärjestykseksi...
Hyvä kuitenkin että hienoilla autoilla ajavilla on palmuuntarttumislihakset vielä tallella. Tarinan opetus lienee mm. se, että älä ajeleskele hienolla autolla.
Pidähän ittes erossa niistä harmeista jatkossakin, kiitos.
hahahah!! Parastahan tassa blogeilussa on kommenttien lukeminen, ja varsinkin Ritun! Palmuuntarttumislihakset, siis nehan meidan monet pelastaa yllattavissakin tilanteissa! Ja kuristajajärjestys, mainio havainto! Mun auto on kaukana hienosta ja pelisilmä auki, joten näillä eväillä luulis pärjäävän :)
Lähetä kommentti