Koulumaailma.

Kavin eilen katsomassa ranskalaisen uutuuselokuvan The Class (ohjaaja Laurent Cantet), joka oli mm. tana vuonna ehdolla parhaaksi ulkomaiseksi elokuvaksi Oscareissa. Suosittelen kaikille, ja varsinkin opettajille! Elokuva kertoo Ranskan koulumaailman nykyristiriidoista, keskittyen ennenkaikkea siihen, miten ranskalaista identiteettia yritetaan runtata republikaanisille arvoille niiavan koulujarjestelman avulla maan valtavalle siirtolaisvaelle. Elokuva havainnollistaa monin mainioin tavoin, kuinka kulttuuria ja identiteettia harvoin saa runttaamalla läpi. Koulujarjestelman epaonnistuminen sosiaalisen integroinnin välineenä on konkretisoitunut toistuvissa lähiomellakoissa Pariisissa. Erinomainen veto ohjaajalta on ollut valita miljööksi ranskankielen tunnit, silla missapas muualla kuin kielessa kulttuuri saa vapaasti riehua ja mellastaa.

Brasilian kouluissa on vuosikymmenia karsitty vastaavanlaisista ongelmista. Joka favelassa on oma kulttuurinsa ja identiteettinsa, puhumattakaan isoihin kaupunkeihin eri puolilta maata keraantyvista tyon perassa kulkevista koyhista siirtolaista. Naiden kaikkien lapset keraantyvat samaan luokkahuoneeseen ja keitos on valmis.

Elokuvan nahtya ei voi olla ajattelematta, etta mitakohan PISA-tutkimuksista on opittavissa ja miksi niita ylipaataan tehdaan? Voisiko Suomen koulujarjestelmasta olla esimerkiksi Ranskan tai Brasilian jarjestelmien pelastajaksi? Tuntuu aika kaukaa haetulta ratkaisulta. Voisin kuvitella, etta Suomessakin pakolaiset ja siirtolaiset alkavat olla arkipaivaa monessa luokkahuoneessa. Olisikin mielenkiintoista tietaa, miten siella etnisiin kysymyksiin on vastattu.

Suomen opettajankoulutusta kehutaan maasta taivaaseen mutta esimerkiksi Brasiliassa opettajat valittavat jatkuvasti, kuinka he voisivat kouluttautua maailman parhaimmiksi opettajiksi ja tyoskennella maailman hienoimmissa hifi-luokkahuoneissa. Mutta tosiasia on, etta niin kauan kuin oppilas tulee kouluun oltuaan pari paivaa syomatta koska kotona ei ole ruokaa, osaamatta istua kunnolla koska kotona ei ole tuolia saati pöytää, sairaana silla kotona ei ole lääkkeitä, tajuamatta tyhjan vihkon ja kirjan eroa silla ei ole koskaan edes nahnyt kynaa, heilla ei ole mitaan edellytyksia toimia kansankynttiloina. Puhumattakaan vakivallasta, joka rikkoo monen koulun tyorauhan harva se paiva. Ongelmat on siis paljon syvemmalla yhteiskunnan rakenteessa, historian sanelemassa luokkajaossa, paatyen aina orjamenneisyyteen ja siita seuranneeseen rasismiin......huh huh, meneepa monimutkaiseksi. Mutta pääpointti siis on, etta jopa kaikkein maineikkaimmat eurooppalaiset koulujärjestelmät alkavat rappeutua ja olla auttamattomasti ajastaan jäljessä. Europpa yhdentyy ja muuttuu hedelmasalaatiksi, joka alkaa pahasti pullistella kansallisvaltioiden identiteettien sisalla. Vakivalta lisaantyy kun ihmiset ajautuvat marginaaliin, elavat koko elamansa kasvavissa slummeissa ja synnyttavat omia minikulttuureitaan ja identiteettejaan erottuakseen muista. Koulu on sitten se kattila, jonne kaikki jossain vaiheessa laitetaan muhimaan ja katsotaan minkalainen soppa syntyy.

Kuuluisa saksalainen sosiologi Ulrich Beck on sanonut, etta maailma on muuttumassa Brasiliaksi ja olen pikku hiljaa alkanut taipumaan tuohon uhkakuvaan, monestakin syysta. Taidan asua tulevaisuudessa!