Kohti uutta vuotta

Nyt se on todeksi näytetty: aiti tuosta vaan pyoraytti hetkessa imellytetyn perunalaatikon ilman tuskahikea, vaaratilanteita tai epaonnistumisenpelkoa! Mista ihmeesta ne äidit on oikein tehty? No, omani sentään oli viisaana naisena pakannut matkalaukkuun omat suomalaiset siirapit mukaan, joten sovitaan vaikka että se oli se salainen ase, tällä kertaa. Glogimaustepussilla saatiin paikallinen viini oikean makuiseksi, vaikkakin kuuma juoma ei oikein ota istuakseen tässä perinteisessä 35 asteen "joulusäässä".

Tänä vuonna osallistuttiin myös perinteiseen katolilaiseen Kukonmessuun keskiyöllä eräässä Ipanemalla olevassa kirkossa. Katolilainen antaumuksellisuus, omistautuneisuus ja uskonvahvuus kyllä toisinaan hämmästyttää luterilaisten viilipyttyjen kirkonmenoihin tottunutta. Ja voitteko siis kuvitella, että Jeesus-nukella oli aivan ihkaoikea lastenhoitaja, joka piti huolta, ettei Jeesuksella ollut messun aikana kylmä, saati liian kuuma ja ettei hän vain alkaisi yhtäkkiä itkemään ja häiritsisi papin saarnaa. Ymmärrän esineellistämisen tärkeyden uskonnollisissa menoissa, mutta siis että lastenhoitaja??

Tänään munamankeloitiin vanhempien kanssa Rion rantakadut ja nyt tuli taas sekin todettua että todellinen turisti ei ole sokerista tehty. Täysharmaalta taivaalta tihkusi lämpimiä pisaroita ja Ipaneman rannalla oli tupa täynnä auringon (tai siis pilvien) palvojia. Copacabana kuhisi kuin muurahaispesä huomisen juhlavalmisteluita varten. Rantahietikolle oli pystytetty 3 isoa esiintymislavaa, satoja olutpisteitä ja käymälöitäkin löytyi sen verran, että ei ihan kaikkien tarvi käydä luonnonpisulla merenaalloissa (vaikka olenkin sitä mieltä että se on tärkeä osa kokemuspakettia). Toisaalta jokavuotuiset n. kaksi miljoonaa Copacabanan uudenvuodenjuhlijaa ei kyllä kait millään mahdu tarpeineen samoille aalloille....

Saas nähdä saavuttavatko vanhempani tänä uutena vuonna sen hurmostilan, jossa asia tuntuu aivan kertakaikkisen luonnolliselta ja lähes välttämättömältä.