Aina Suomeen tullessani huomaan että olen aivan kasvanut aivan piloille Brasiliassa. Elän jossain mielikuvitusmaailmassa, nimeltään Brasilia, jossa kaikki ovat aivan liian ystävällisiä, huumorintajuisia, nauravia, hymyilevia ja auttavaisia. Todellinen maailma ei oikeasti ole sellainen, ja se tuppaa hieman yllättämään, kun matkaan mielikuvitusmaailmastani todellisuuteen.
Suomeen tulo palauttaa mieleeni myös sen, että olen unohtanut kokonaan, miten kylmä todellisuudessa on. Mielikuvitusmaailmassani on aina mukavan lämmin ilma ja sempä takia vaatteeni ovat aivan vääriä todellisuudessa elämiseen.
Jotain samaakin niissä kahdessa maailmassa on. Todellisuudessa (tai ainakin Helsingissä) kaduilla on ihan yhtä paljon roskia kuin mielikuvitusmaailmassani. On myös kerjäläisiä ja paljon ihmisiä joilla on ongelmia. Jotenkin saa olon tuntumaan kotoiselta.
1 kommentti:
Niinpä. Tätä kaikkea lukiessani tulee mieleen, että kaikista helpointa on ehdottomasti olla vain yhdessä paikassa. Silloin säästyy monien asioiden näkemiseltä (katsoo tietysti joka päivä, muttei niin näe), koska kaikkeen vaan tottuu! Oli ympärillä sitten kylmää, kuumaa, köyhyyttä, huonoa käytöstä, ällöttäviä tapoja tai kapeakatseisuutta niin KAIKKEEN tottuu, ja niitä lakkaa ajattelemasta. Se on tietysti kova koulu, kun pitää elämän perusasioita heijastella niin usein niin suurten vastakohtien kautta! Mutta kaikkihan me tiedämme, että vain kovassa koulussa syntyy ne arvokkaimmat timantit joiden olemassaoloon ei tarvita murhia afrikassa <3
Lähetä kommentti