Sain hiljattain ensikosketuksen brasilialaiseen kuolemaan. Saimme tiedon mieheni isotädin kuolemasta ollessamme taksissa matkalla palauttamaan uunituoretta gradua. Siihen loppui se juhlinta. 91 vuotiaan altzheimerin kokonaan jäytämän tädin fyysinen poismeno ei sinänsä ollut hänelle itselleen kova pala. Keho ei vaan yksinkertaisesti jaksanut enää hengittää. Kroppa oli jaksanut toimia monta pitkää vuotta sen jälkeen kun pääkroppa sanoutui irti yhteistyöstä.
Hurjaa tarinassa on se, että 91 vuotias täti asui 84 vuotiaan siskonsa, mieheni isoäidin luona, joka on myös joutunut antautumaan herra Altzheimerin edessä. Sempä takia hän on jo monta kertaa unohtanut siskonsa kuoleman. Ajatella, hän joutuu vastaanottamaan päivän aikana monta kertaa suru-uutisen rakkaan siskon poismenosta. Uskomatonta, miten meidän elämän järjellisyys perustuu niin paljon muistin varaan ja miten vaikeaksi elämä muodostuu, kun ympärillä kaikki muuttuu uudeksi ja vieraaksi.
Brasilialaisten nopeus kuoleman äärellä on jopa yllättävän tehokasta. Vainaja haudataan kaikkine lainmukaisine ja katolilaisine seremonioineen alle kolmessa päivässä, mutta esimerkiksi pysyvää oleskelulupaa pitää odottaa kolme vuotta. Kun on tosi kyseessä, niin byrokratian rattaat alkavat näemmä pyörimään kuin pesukoneen rumpu! Tottakai omaiset joutuvat hakemaan kaikennäköisiä lappuja sieltä ja leimaamaan tuolla, mutta katolilaiset hautaavat vainajansa enintään kolmen päivän sisällä poismenosta. Isotädinkin kohdalla saatiin hautajaisia siirrettyä poikkeusluvalla kolmannelle päivälle, jotta Lontoossa asuva ainoa poika ehtisi hautajaisiin.
Ja sitten Rion hautausmaiden todellisuuteen. Mummo olisi halunnut lähteä iltapäivällä kappeliin istumaan siskonsa vierelle päivää ennen hautajaisia. Mutta favelat ovat tuttuja myös hautausmaiden naapureina. Sempä takia poliisit suosittelevat, ettei hautojen vierellä viivyttäisi pitkään, tai mikäli mahdollista, ettei haudoilla edes vierailtaisi. Vainajat saavat maata rauhassa, mutta omaiset saattavat helposti päästä rahoistaan. Mummolle selitettiin, kuinka vaarallista olisi pitää siskolle seuraa, joten parempi jäädä kotiin.
Jälleen kerran hämmästelen, miten kaikki suhtautuivat väkivallan läsnäoloon niin luontaisella keveydellä. Mummokin. Ja miten köyhä sitä pitää oikeasti olla, että haluaisi ryöstää kyynelehtivän mummosen vierailemassa siskonsa haudalla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti